mennessä Anna Koo | elo 20, 2021 | Runot
Sinä, joka sydämeeni huudat Sieluni sopukoissa värisen ja palelen Ja huudan takaisin Mutta sinä et kuule Silti minä huudan Sen minkä haluaa ja toivoo, sitä ei aina saa Se mitä haluat toisesta sitä et pysty itse antamaan Rakastat nykyhetkeä ja toivot hyvää Mutta mieltä...
mennessä Anna Koo | elo 20, 2021 | Runot
Seisot jälleen siinä pisteessä minkä viime hetkellä jätit kauan sitten taaksesi Se hetki on edessäsi nyt ja tajusit tai et niin polvillesi lyhistyt Se vie mennessään elämä ohitse kuin valuva hiekka kädessään Soljuu läpi sormien ja sinä seisot huutaen puristaen kätesi...
mennessä Anna Koo | elo 20, 2021 | Runot
Hulluus päässäni on ottamassa vallan, voiman Pyörin ympyrää itseäni etsien sydämessä sekaannus joka itkee maailman tähden Aina ja ainiaan elämä lipuu kauemmas Häpeä! Itken sinun sisintäsi, tyhjää Mutta hulluus vielä päässäni koska maailma ei sure...
mennessä Anna Koo | elo 16, 2021 | Runot
Tyhjyys ympärilläni on kuin jää joka sulaa vasta kun aurinko alkaa paistamaan Mutta aurinko ei paista...
mennessä Anna Koo | elo 16, 2021 | Runot
Kun saisin sielusi sydämesi ja ajatuksesi Edes hetkeksi Kietoisin ne syleilyyni ja rutistaisin hellästi ja lujaa Irti päästyään ne olisivat vahvemmat ja ehjemmät Jotta matka voisi...
mennessä Anna Koo | elo 16, 2021 | Runot
Yksin Haluan olla yksin Mutta en voi Hiivit sisälleni kuin varjo joka lepattaa kynttilän loisteessa Ääniä ei kuulu mutta kuulen huultesi liikkuvan Sanot jotain, mutta en kuule koska sielusi on pimeä Sieluni on tyhjä Huutoni kaikuu kaikkialla mutta et kuule sitä Et voi...
