Seisot jälleen siinä pisteessä

minkä viime hetkellä jätit kauan

sitten taaksesi

Se hetki on edessäsi nyt

ja tajusit tai et

niin polvillesi lyhistyt

Se vie mennessään

elämä ohitse kuin valuva hiekka kädessään

Soljuu läpi sormien ja sinä seisot huutaen

puristaen kätesi nyrkkiin

Ovi kiinni, peili siruina lattialla

Avain kaulalla mutta et osaa aukaista

sillä enää

Heräät ja aukaiset oven joka

ei koskaan lukossa ollutkaan

Silti jatkat matkaa