Viiva edessäsi
Katsot sitä sokeana
Silmäsi liikkuvat
ajatus ei kulje
Kohtelet itseäsi väärin
ja tiedät sen
Maailma aukeaa viivaksi eteesi
Pyörit tyhjää ympyrää
mutta et näe mitään
Käärme luikertelee jalkoihisi
Astut sen yli
huomaamatta sitä
Etsit jotain
mutta et tiedä mitä
Maailma aukeaa viivaksi eteesi
Pyörit tyhjää ympyrää
mutta et näe mitään
Katson kuuta
se näkyy kirkkaana ja selvänä
kuulen hengityksesi
tunnen pahimman pelkosi
kun kosketat minua
et voi sisintäni tuntea
näen pilvien kurottavan kohti aurinkoa
jolloin elämäsi on painajaisesi
sade kastelee maan
pimeys saavuttaa kaiken
taas katson kuuta
näen kasvosi edessäni
sielujen värinän
Tuska on voimaa, siihen hukkuu
Sitä ei nää, se nukkuu
Kun se herää, se ei pelkää
Ottaa sinut valtaansa, sitoo kiinni
Halaa ja kuristaa, raapii selkää
Huudat sitä yössä, silmät kiinni
Havahdut, vapiset ja kuolet pois
Toivot taas, että huomenna
aamu ois
Seisot jälleen siinä pisteessä
minkä viime hetkellä jätit kauan
sitten taaksesi
Se hetki on edessäsi nyt
ja tajusit tai et
niin polvillesi lyhistyt
Se vie mennessään
elämä ohitse kuin valuva hiekka kädessään
Soljuu läpi sormien ja sinä seisot huutaen
puristaen kätesi nyrkkiin
Ovi kiinni, peili siruina lattialla
Avain kaulalla mutta et osaa aukaista
sillä enää
Heräät ja aukaiset oven joka
ei koskaan lukossa ollutkaan
Silti jatkat matkaa